Ilmastokasvatus

Alakoulun ilmastokasvatus on erilaista kuin nuorille ja aikuisille suunnattu ilmastokasvatus. Alakoululaiset ovat 6–13-vuotiaita ja heidän ymmärryksensä ja taitonsa maailman monimutkaisista ilmiöistä ovat vasta kehittymässä. Heille ei siis kannata opetuksessa tarjota samanlaisia ratkaisuja kuin nuorille tai aikuisille suunnatussa ilmastokasvatuksessa.

Ilmastokasvatuksen yhtenä tavoitteena on kestävän, ilmastovastuullisen tulevaisuuden rakentaminen. Tämä tulevaisuus vaatii arvoiltaan ja asenteiltaan ilmastovastuullisia kansalaisia. Alakouluikäisiä eivät vielä rajoita vanhat, opitut tavat ja asenteet. Tämän vuoksi ilmastovastuullisen arvo- ja asennekasvatuksen toteuttaminen on tärkeää aloittaa jo alakoulussa.

Ilmastonmuutos on yhä vahvemmin läsnä jokapäiväisessä elämässämme. Sen seuraukset, kuten myrskyt ja kuivuusjaksot, voimistuvat myös Suomessa. Lisäksi nykyaikana jo alakoululaiset kohtaavat aihepiirin vahvasti keskusteluiden ja median kautta. Alakouluikäinen ei voi välttyä ilmastonmuutokselta, joten vaikka ilmiö onkin monisyinen ja vaikea, on ilmastonmuutosta käsiteltävä jo alakoulussa. 

Ilmastonmuutosta ei voi enää pysäyttää, mutta sitä voidaan hillitä ja siihen täytyy myös sopeutua. Siksi alakoululaisenkin yhteen arkitaitoon kuuluu jo nyt ja tulee yhä vahvemmin kuulumaan tulevaisuudessa ilmastonmuutoksen kanssa elämisen taidon eli sopeutumisen vahvistaminen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että oppilaan tarvitsee omaksua tietoja, käytännön taitoja sekä psyykkisiä taitoja, kuten tunnetaitoja, jotta hän osaa sopeutua nyt ja tulevaisuudessa ilmastonmuutoksen maailmaan.

Perusopetuksen opetussuunnitelman¹ arvoperustassa ilmastonmuutos on nostettu esille kestävän elämäntavan välttämättömyyden yhteydessä (s. 16), mistä syystä ilmastonmuutoksen käsittely kuuluu myös alakouluun läpileikkaavana teemana. Erikseen ilmastonmuutos mainitaan myös vuosiluokkien 3–6 ympäristöopin sisällöissä (s. 242). Laaja-alaisen osaamisen tavoite (s. 24) “Osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen” (L7) on puolestaan saavutettavissa helposti ilmastokasvatuksen kautta.

Alakoulun ilmastokasvatuksen tavoitteet pohjautuvat Sakari Tolppasen, Essi Aarnio-Linnanvuoren, Hannele Cantellin ja Anna Lehtosen vuonna 2017 julkaistuun kokonaisvaltaisen ilmastokasvatuksen polkupyörämalliin.² Mallin esittämiä tavoitteita on tarkennettu alakoulukontekstiin Luokanopen ilmasto-oppaan tekijöiden vuonna 2019 julkaistussa pro gradu -tutkielmassa.³

Ilmastotiede tuntee ilmaston lämpenemistä aiheuttavat mekanismit ja ilmaston tiedetään tällä hetkellä lämpenevän globaalisti. Syynä tähän ovat suurelta osin ihmisen toimet maapallolla. Tutkijat ovat aiheesta lähes poikkeuksellisen yksimielisiä: ilmastonmuutostutkimuksista ainakin 97 % on yhtä mieltä siitä, että ilmastonmuutos on ihmisen aiheuttamaa.^4,5 Vaikka laajan yleisön piirissä ilmenee vielä osittain poliittisin tarkoitusperinkin tuotettua ilmastoskeptisyyttä, on opettajan ja ilmastokasvattajan tarpeetonta ryhtyä aiheeseen liittyvään juupas-eipäs -väittelyyn.

Lähdekriittisyys on kuitenkin tärkeää kaikenlaisen ilmastoviestinnän tulkinnassa, mikä myös ilmastoasiaa tärkeänä pitävän on hyvä muistaa. Kestävyysongelmat muodostavat monimutkaisen kokonaisuuden. Ne liittyvät osittain toisiinsa, mutta kaikki ei liity kaikkeen. Otsoniaukon kasvaminen ei aiheuta ilmastonmuutosta. Tekstiilitehtaiden huonoilla työoloilla, veritimanteilla ja Tyynen valtameren jätepyörteellä ei myöskään juurikaan ole yhteyttä ilmastonmuutokseen. Sen sijaan luonnon monimuotoisuuden vähenemisellä ja merten happamoitumisella on. On keskeisen tärkeää, että opettajalla on realistinen käsitys ympäristöongelmien välisistä suhteista, jottei hän vahingossa tule välittäneeksi oppilaille virheellisiä ajatusmallejaan.

Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen ei nykytiedon valossa ole enää mahdollista. Ihmisen toiminnan vuoksi ilmakehään joutuneet kasvihuonekaasut säilyvät siellä satoja vuosia ja lämmittävät ilmastoa, vaikka uusien päästöjen tuottaminen lopetettaisiin välittömästi. 

Ilmastonmuutosta voidaan kuitenkin vielä hillitä niin, että ympäristölle ja ihmisille aiheutuvilta kaikkein katastrofaalisimmilta seurauksilta vältytään. Edellytyksenä tälle on, että jo aloitetut hillintätoimet kasvatetaan riittävän suuriksi riittävän nopeasti. Ilmastonmuutoksen hillintätoimia on tehtävä kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla:  energiantuotannossa, teollisuudessa, liikenteessä, asumisessa ja maataloudessa. Samaan aikaan on aloitettava myös ilmastonmuutoksen tuomiin muutoksiin liittyvät sopeutumistoimet. 

Yhteisenä tavoitteena on, ettei globaali lämpötila pääsisi nousemaan yli 1,5 astetta esiteollisesta ajasta mitattuna. Rajaamalla lämpötilan nousu 1,5 asteeseen voidaan välttää vakavimmat ilmastonmuutoksesta aiheutuvat seuraukset⁶ verrattuna jo kahden asteen lämpenemiseen. Tällä hetkellä globaali keskilämpötila on noussut jo noin 1,1 astetta.⁷ Nykyisillä rajoituksilla maapallon ilmakehä lämpenee keskimäärin 3,2 astetta vuosisadan loppuun mennessä.⁸ Peli ei kuitenkaan ole vielä menetetty. Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n vuonna 2018 julkaisemassa raportissa⁹ todetaan, etteivät ihmisen vuoteen 2018 mennessä tuottamat päästöt todennäköisesti riittäisi sysäämään maailman keskilämpötilan nousua yli 1,5 asteen vielä parina seuraavana vuosikymmenenä. Maailmanlaajuisia ilmastotoimia täytyy kuitenkin tehdä heti, sillä päästöt tulisi saada laskuun vuodesta 2020 alkaen ja täyteen päästöttömyyteen maapallolla tulisi pyrkiä vuoteen 2050 mennessä. Suomi pyrkii hiilineutraaliuteen vuoteen 2035 mennessä. Keskeisimpinä ratkaisuina ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on esitetty uusiutuvaan energiaan siirtymistä ja ylimääräisten kasvihuonekaasujen sitomista takaisin maaperään muun muassa puita istuttamalla.¹⁰

Elämme aikana, jona tavallinen länsimainen arkielämä, jopa ilman kohtuutonta kuluttamista, tuottaa ilmastopäästöjä yli kestävän tason. Keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki on yhteensä 10 300 kilogrammaa hiilidioksidiekvivalenttia vuodessa¹¹. Globaalisti kestävä taso hiilijalanjäljelle vuonna 2050 on arvioitu olevan alle tonnin. Tavoite vuodelle 2030 on 2,5 tonnia co₂e/hlö/vuosi¹². Yksittäisen ihmisen elämässä merkittävimmät ilmastopäästöt syntyvät asumisesta, liikkumisesta ja syömisestä ja omaa hiilijalanjälkeään voi elämäntapavalinnoillaan pienentää – tai vastaavasti kasvattaa moninkertaiseksi.

Suurin vastuu ilmastovastuulliseen yhteiskuntaan siirtymisessä on valtioilla ja sen sisäisillä hallintorakenteilla kuten kunnilla sekä suurilla yrityksillä. Kuitenkaan yksittäisen ihmisen merkitystä ei tule unohtaa, sillä me muodostamme nuo yhteiskunnassa vallitsevat rakenteet. Meillä jokaisella on merkitystä ilmastonmuutoksen hillitsemisessä, vaikka ei ole realismia eikä edes mahdollista sysätä ilmastonmuutoksen ratkaisun avaimia pelkästään yksilöiden käsiin. 

On hyvä muistaa, että yhteiskunnallisia muutoksia saadaan aikaan, kun niitä ruvetaan tekemään tai kun niiden toteuttamisesta vastuussa olevat tahot saadaan vakuuttuneeksi toimien tärkeydestä. Muutosten takana on aina niitä tärkeänä pitävänä ihminen. Kuluttaja-minämme lisäksi ihmisillä on yhteiskunnassa monenlaisia rooleja: teemme töitä, harrastamme ja olemme järjestötoimijoita, poliittisia toimijoita ja perheenjäseniä ja kaikissa näissä rooleissa meidän on mahdollisuus muuttaa maailmaa. Aktiiviset kansalaiset ovat ratkaisevassa osassa ilmastonmuutoksen hillintä- ja sopeutumistoimien toteutumista. Alakoulussa harjoitellaan juuri näitä aktiivisen kansalaisuuden taitoja.

Ilmastonmuutos on mitä suurimmassa määrin eettinen, moraalinen ja arvoihin liittyvä ongelma. Ilmastonmuutos on syntynyt ihmisen toiminnan seurauksena, kun yhteiskunnat ovat alkaneet polttaa fossiilisia polttoaineita energian saamiseksi.  Lähtökohtaisesti perimmäisenä pyrkimyksenä ei ole ollut aiheuttaa ilmastokatastrofia, vaan ongelmat ovat syntyneet sisänsä ymmärrettävien tarkoitusperien sivutuotteena.

Nykyään tiedetään, että fossiilisten polttoaineiden polttaminen on ollut keskeisenä tekijänä kasvihuoneilmiön voimistumiselle ja ilmastonmuutoksen kehittymiselle. Tilanne vaatii kokonaisvaltaista muutosta yhteiskunnan eri osa-alueilla eivätkä ratkaisut ole yksiselitteisiä. Tästä syystä ilmastonmuutoksesta puhutaan pirullisena tai viheliäisenä ongelmana.

Keskeisenä ongelmana voidaan nähdä, että nyky-yhteiskunta on rakentunut kestämättömälle pohjalle, ja niin kauan kuin perustuksia ei rakenneta uudelleen kestävälle pohjalle yhteiskunnan sopimien sopimusten (esim. YK:n ilmastosopimus)  ja valtioiden sisäisten toimien (esim. ilmastolait) kautta, olemme kaikki osaltamme mukana syventämässä ilmastonmuutosta ja muita ympäristöongelmia. Yhteiskunnallisen muutoksen saamiseksi tarvitsemme kollektiivista arvopohjan päivitystä. Ilmastokasvatuksen kautta voidaan edistää tätä arvopohjan muutosta yhteisöjen sisällä.

Ilmastonmuutoskeskustelu on hyvin arvolatautunutta. Arvoristiriitoja voi erityisesti aiheutua silloin, kun osa ihmisistä haluaa pyrkiä toimimaan ilmastoystävällisesti ja kestävästi, kun taas osa pyrkii toimimaan nykyisen systeemissä vallitsevina olevien, ympäristölle haitallisten arvojen mukaisesti (mm. ylikorostunut kulutuskulttuuri). Globaalia epäoikeudenmukaisuutta aiheuttaa se, että vain pieni osa maapallon väestöstä on vastuussa suurimmasta osasta ilmastonmuutosta aiheuttavista kasvihuonepäästöistä¹³. 

Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on esitetty ja esitetään jatkuvasti uusia ratkaisuja ja toimintamalleja eri alojen asiantuntijoiden ja tutkijoiden toimesta. Käytännössä ilmastonmuutoksen ratkaisut ovat jo olemassa, mutta poliittinen tahtotila uupuu ongelman monisyisyyden vuoksi, mihin arvoristiriidatkin nivoutuvat. Onkin moraalinen ja eettinen kysymys, kenen pitää tehdä, kuka on vastuussa ja ketkä päättävät toimia sekä ketkä jättävät toimimatta, ja millä perustein. 

Ovatko vastuussa ne valtiot, jotka päästävät kasvihuonekaasuja ilmakehään eniten juuri nyt vai ne valtiot, jotka ovat päästäneet kasvihuonekaasuja eniten ilmakehään esiteollisesta ajasta lähtien? Ovatko vastuussa ne yritykset, jotka vastaavat suurimmasta osasta päästöjä tällä hetkellä vai ne yksilöt, joiden hiilijalanjälki on tällä hetkellä yksilötasolla kestämätön? Loppujen lopuksi, ongelma on kuitenkin yhteinen ja ongelman ratkaisut vaativat onnistuakseen meidän kaikkien yhteisiä toimia.

Ilmastokasvatuksella pyritään muuttamaan ihmisen käyttäytymistä ilmastovastuulliseen suuntaan niin arjen toiminnoissa, arvoissa ja asenteissa kuin vaikuttamisenkin kannalta. Yksinkertaista reseptiä ilmastovastuullisen toiminnan aikaansaamiseksi ei ole olemassa, mutta ainakin sitä varten tarvitaan tietoja, taitoja sekä asiaan liittyvien tunteiden ja arvojen käsittelyä. Yksilön kestävän ja ilmastoystävällisen arvomaailman muodostumista voi helpoiten tukea antamalla malli ilmastovastuulliseen elämään jo varhain, jolloin vältytään poisoppimisen hankaluuksilta, joiden kanssa moni aikuinen tällä hetkellä taistelee.

Merkittävimmät ilmastonmuutoksen hillintätoimet tehdään energiantuotannossa, teollisuudessa, liikenteessä, asumisessa ja maa- ja metsätaloudessa. On siirryttävä päästöttömiin ja uusiutuviin energianlähteisiin, parannettava energiatehokkuutta ja oltava avoin uusille tavoille tehdä asioita. 

Suurin vastuu on valtioilla, valtion sisäisillä instituutioilla sekä suuryrityksillä. Kuitenkin, myös yksilön teoilla on merkitystä, koska nuo valtiot, instituutiot ja yritykset rakentuvat meistä, yksilöistä. Vastuu nopeaan muutokseen on aikuisilla, mutta yksittäinen lapsi tai nuorikin voi vaikuttaa. Ensisijaisesti alakoululainen vaikuttaa omassa lähipiirissään, mutta halutessaan myös yhteiskunnallisesti. Tähän yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen on myös syytä kannustaa.

Esimerkkeinä lapsille ja nuorille ilmastonmuutoksen hillintätoimista annetaan usein kevyen vaikuttamisen vaihtoehtoja, kuten valojen sammuttelua tai kierrättämistä. Nämä teot ovat keinoja, jotka kuuluvat osana suurempaan kestävän, ilmastoystävällisen elämäntavan kokonaisuuteen. Pienempien lasten kohdalla tätä “puuhastelua” ja kestävän elämäntavan taitojen harjoittelua on perusteltuakin tehdä, mutta lapsen kasvaessa myös hillintätoimien vaikuttavuutta tulee lisätä. Jos vaikuttavampia hillintäkeinoja ei opeteta ja omaksuta, voi lapsella tai nuorella syntyä epäusko minkään hillintätoimen vaikuttavuuteen: jos samaan aikaan maalataan uhkakuvia koko nykyisenkaltaisen elämäntapamme romahtamisesta, miten valojen sammuttelu voisi olla tähän ratkaisu?

Alakoulussa keskeistä on antaa lapselle työkalut kestävän elämän arvo- ja asennemaailman muodostumiseen. Lisäksi lapsi tarvitsee keinot, joilla toteuttaa arvojaan ja asenteitaan. Tästä syystä ilmastonmuutoksen ratkaisukeinoja on alakoulussa syytä käsitellä monipuolisesti. 

Arjen pienten toimintatapamuutosten ohella alakoulun ilmastokasvatuksessa on käsiteltävä teknologian kehityksen mahdollisuuksia, poliittisen toiminnan muotoja ja muita isonkin mittakaavan vaikuttamisen tapoja. Vaikuttamistaitoja on hyvä harjoitella myös käytännössä, eikä tämän tarvitse koulussakaan rajoittua vain kampanjointiin biojätteiden lajittelun puolesta. Suomalaistenkin koulujen katoille on oppilasprojektien myötä saatu aurinkopaneeleja, ja kouluissa on järjestetty koko koulun ilmastotoimintapäiviä. 

Ilmastoratkaisut ovat paljon muutakin kuin teknologiaa. Ratkaisut voivat liittyä keskustelutaitojen harjoitteluun, empatian opetteluun, itse tekemisen kokemusten kautta saataviin elämänhallinnan tunteisiin, arjen sujumisen taitoihin ja uusavuttomuuden torjuntaan tai vaikka mielekkääseen elämään tarvittavien asioiden pohdintoihin. Ilmastotoimissa vain mielikuvitus on rajana.

Ilmastonmuutos ratkaistaan aktiivisten kansalaisten yhteistyöllä, eikä lapsen tai nuorten tarvitse odottaa aikuiseksi kasvamista tullakseen tällaisiksi aktiivisiksi kansalaisiksi. Aikuisetkaan eivät ole syntyneet kattavan vaikuttamistaitojen paketin kanssa. Lapsi ja nuori tarvitsee vaikuttamistaitojen harjoitteluun mukaan toimintaansa tukevan, läsnäolevan aikuisen, joka opettajakin voi olla. Koska vaikuttamisen taitoja ei opita harjoittelematta, peruskoulu onkin oiva paikka aktiivisen ja ilmastovastuullisen kansalaisen taitojen harjoitteluun.

Ilmastonmuutos on monitieteinen ongelma, jonka syyt, seuraukset ja ratkaisumallit muodostavat kokonaisuuden, jonka yhtä tärkeitä osia ovat luonnontieteelliset, yhteiskuntatieteelliset, humanistiset, moraaliset, tekniset, taiteelliset ja tunteiden käsittelyyn liittyvät näkökulmat. Ilmastonmuutos on myös yksi merkittävimmistä maailmaan ja elämäntapaamme nyt ja etenkin tulevaisuudessa vaikuttavista asioista. Jos ajatellaan, että koulun tehtävänä on antaa oppilaille valmiudet kohdata myöhemmin elämässä eteen tulevia haasteita ja voittaa niitä, on ilmastonmuutoksen monipuolinen käsittely kouluopetuksessa välttämätöntä.

Samaan aikaan on ymmärrettävää, että yhden tai kahden aiheesta innostuneen opettajan on miltei mahdotonta välittää oppilaille kaikkia ilmastonmuutoksen syvällisen ymmärtämisen kannalta olennaisia näkökulmia. Siksi edelläkävijöiden olisi hyvä pyrkiä innostamaan ja rohkaisemaan myös kollegoita asian käsittelyyn. Pienimmillään tämä voi tarkoittaa vihjaisua Luokanopen ilmasto-oppaan tai Open ilmasto-oppaan olemassaolosta, ja suurempi askel voi olla esimerkiksi pyrkimys saada koulussa aikaan monialaista ilmastokasvatusta tai pyrkiä saamaan koululle ilmastokasvatuksen täydennyskoulutus.

On tärkeää myös muistaa, että kun ilmastoasioita otetaan esiin työyhteisössä, kannattaa silloinkin huomioida kollegoiden erilaisten tunteiden ja asenteiden vaikutus. Koulun toimintakulttuuri vaikuttaa koulussa tehtävään kestävän kehityksen kasvatukseen ja näin ollen myös ilmastokasvatukseen. Nimenomaan rehtorin merkitys on keskeinen koulun kestävän kehityksen toimintakulttuurin kehittämisessä. Mitä vahvemmin kestävä kehitys on osana koulun toimintakulttuuria, sitä korkeammalle opettajat sen arvottavat ja sitoutuvat siihen työssään.¹⁷ Rehtorille kannattaa siis myös käydä puhumassa ilmastokasvatuksen tarpeesta koulussa.