Ilmastokasvatus

Tällä sivulla esitellään ensin yleisesti ilmastokasvatusta, jonka jälkeen keskitytään alakoulussa toteutettavaan ilmastokasvatukseen, siihen liittyviin tavoitteisiin sekä ajankohtaisiin teemoihin. Jokaisen teeman yhteydessä nostetaan esille kiinnostavia linkkejä, joiden kautta kasvattaja voi perehtyä lisää teemoihin. Sivun lopusta löytyy lähdeluettelo sekä tekijätiedot. 

Sisällys

• Ilmastokasvatus
• Ilmastokasvatus ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet
• Alakoulun ilmastokasvatus
• Ilmastonmuutos on tieteellinen tosiasia
• Ilmastonmuutosta voidaan hillitä
• Ilmastonmuutos on yhteiskunnallinen ongelma
• Ilmastonmuutos liittyy arvoihin
• Alakoululainenkin voi vaikuttaa
• Tunnekasvatuksen merkitys ilmastoaiheita käsiteltäessä
• Rakennetaan kestävää toimintakulttuuria
• Luontosuhteen vahvistaminen
• Lue lisää ilmastokasvatuksesta
• Lähteet

---

Ilmastokasvatus

Ilmastokasvatus ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet

Ilmastonmuutos on vuonna 2016 käyttöönotetuissa perusopetuksen opetussuunnitelmissa nostettu suomalaisen kouluopetuksen sisällöllisiin tavoitteisiin ensimmäistä kertaa. Opetussuunnitelman mukaan perusopetuksen arvopohja perustuu kestävän elämäntavan välttämättömyydelle ja ekososiaalisen sivistyksen ajatukselle (s.16):

“Ihminen on osa luontoa ja täysin riippuvainen ekosysteemien elinvoimaisuudesta. Tämän ymmärtäminen on keskeistä ihmisenä kasvussa. Perusopetuksessa tunnistetaan kestävän kehityksen ja ekososiaalisen sivistyksen välttämättömyys, toimitaan sen mukaisesti ja ohjataan oppilaita kestävän elämäntavan omaksumiseen. Kestävän kehityksen ja elämäntavan ulottuvuudet ovat ekologinen ja taloudellinen sekä sosiaalinen ja kulttuurinen. Ekososiaalisen sivistyksen johtoajatuksena on luoda elämäntapaa ja kulttuuria, joka vaalii ihmisarvon loukkaamattomuutta, ekosysteemien monimuotoisuutta ja uusiutumiskykyä sekä samalla rakentaa osaamispohjaa luonnonvarojen kestävälle käytölle perustuvalle kiertotaloudelle. Ekososiaalinen sivistys merkitsee ymmärrystä erityisesti ilmastonmuutoksen vakavuudesta sekä pyrkimystä toimia kestävästi.” 

Ekososiaalinen sivistys tuo ihmisenä kasvuun ihmistä laajemman näkökulman, jossa ekologiset kysymykset asetetaan ensisijaisiksi. Sivistys on kasvamista ymmärtämään ihmisen riippuvuus muusta luonnosta ja toisista ihmisistä, sekä toimimaan siitä seuraavan vastuun mukaisesti muuta luontoa ja muita ihmisiä kohtaan.

Asioiden välisten vuorovaikutussuhteiden ja keskinäisten yhteyksien ymmärtäminen sekä kokonaisuuksien hahmottaminen kehittävät systeemisen ja eettisen ajattelun valmiuksia ⁴. Systeeminen ajattelu on yksi ekososiaalisen sivistyksen ja kestävän elämäntavan rakentamisen avaintaidoista ⁵ – ja siksi myös osa ilmastokasvatusta.

Alakoulun ilmastokasvatus

Perusopetuksen opetussuunnitelman ⁴ arvoperustassa ilmastonmuutos on nostettu esille kestävän elämäntavan välttämättömyyden yhteydessä (s. 16), mistä syystä ilmastonmuutoksen käsittely kuuluu myös alakouluun läpileikkaavana teemana. Erikseen ilmastonmuutos mainitaan myös vuosiluokkien 3–6 ympäristöopin sisällöissä (s. 242). Laaja-alaisen osaamisen tavoite (s. 24) “Osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen” (L7) on puolestaan saavutettavissa helposti ilmastokasvatuksen kautta.

Alakoulun ilmastokasvatus on erilaista kuin nuorille ja aikuisille suunnattu ilmastokasvatus. Alakoululaiset ovat 6–13 -vuotiaita ja heidän ymmärryksensä ja taitonsa maailman monimutkaisista ilmiöistä ovat vasta kehittymässä. Heille ei siis kannata opetuksessa tarjota samanlaisia sisältöjä kuin nuorille tai aikuisille suunnatussa ilmastokasvatuksessa. 

Ilmastokasvatuksen yhtenä tavoitteena on kestävän, ilmastovastuullisen tulevaisuuden rakentaminen. Tämä tulevaisuus vaatii arvoiltaan ja asenteiltaan ilmastovastuullisia ja luontomyönteisiä kansalaisia. Alakouluaika on otollista maaperää arvo- ja asennekasvatuksen toteuttamiseen, sillä alakoululaisia eivät vielä rajoita vanhat, opitut tavat ja asenteet.

Ilmastonmuutos on yhä vahvemmin läsnä jokapäiväisessä elämässämme. Sen seuraukset, kuten myrskyt ja kuivuusjaksot, voimistuvat myös Suomessa. Lisäksi nykyaikana jo alakoululaiset kohtaavat aihepiirin vahvasti keskusteluiden ja median kautta. Alakouluikäinen ei voi välttyä ilmastonmuutokselta, joten vaikka ilmiö onkin monisyinen ja vaikea, on ilmastonmuutosta käsiteltävä jo alakoulussa. 

“Perusopetuksen opetussuunnitelman arvoperustassa ilmastonmuutos on nostettu esille kestävän elämäntavan välttämättömyyden yhteydessä.”

Ilmastonmuutoksen etenemisestä huolimatta sitä voidaan hillitä ja siihen täytyy myös sopeutua. Tästä johtuen alakoululaisenkin yhteen arkitaitoon kuuluu jo nyt ja tulee tulevaisuudessa yhä vahvemmin kuulumaan ilmastonmuutoksen kanssa elämisen taidon eli sopeutumisen vahvistaminen. 

Käytännössä tämä tarkoittaa, että oppilaan tarvitsee omaksua kestävään elämäntapaan liittyvyviä tietoja, käytännön taitoja sekä psyykkisiä taitoja, kuten tunnetaitoja, jotta hän osaa sopeutua nyt ja tulevaisuudessa ilmastonmuutoksen maailmaan.

Alakoulun ilmastokasvatuksen tavoitteet pohjautuvat Sakari Tolppasen, Essi Aarnio-Linnanvuoren, Hannele Cantellin ja Anna Lehtosen vuonna 2017 julkaistuun kokonaisvaltaisen ilmastokasvatuksen polkupyörämalliin ⁶. Mallin esittämiä tavoitteita on tarkennettu alakoulukontekstiin Luokanopen ilmasto-oppaan tekijöiden vuonna 2019 julkaistussa pro gradu -tutkielmassa ⁷.

Ilmastonmuutos on tieteellinen tosiasia

Belspo/Nevens

Ilmastotiede tuntee ilmaston lämpenemistä aiheuttavat mekanismit ja ilmaston tiedetään tällä hetkellä lämpenevän globaalisti. Syynä tähän ovat suurelta osin ihmisen toimet maapallolla. Tutkijat ovat aiheesta lähes poikkeuksellisen yksimielisiä: ilmastonmuutostutkimuksista yli 99 % on yhtä mieltä siitä, että ilmastonmuutos on ihmisen aiheuttamaa ⁸. Vaikka laajan yleisön piirissä ilmenee vielä osittain poliittisin tarkoitusperin ja taloudellisin intressein tuotettua ilmastoskeptisyyttä ja -denialismia, on opettajan ja ilmastokasvattajan tarpeetonta ryhtyä aiheeseen liittyvään juupas-eipäs -väittelyyn.

“Ilmastonmuutostutkimuksista yli 99 % on yhtä mieltä siitä, että ilmastonmuutos on ihmisen aiheuttamaa.”

Kriittinen lukutaito on kuitenkin tärkeää kaikenlaisen ilmastoviestinnän tulkinnassa, mikä myös ilmastoasiaa tärkeänä pitävän on hyvä muistaa. Kestävyysongelmat muodostavat monimutkaisen kokonaisuuden. Ne liittyvät osittain toisiinsa, mutta kaikki ei liity kaikkeen. Otsoniaukon kasvaminen ei aiheuta ilmastonmuutosta. Tekstiilitehtaiden huonoilla työoloilla, veritimanteilla ja Tyynen valtameren jätepyörteellä ei myöskään juurikaan ole yhteyttä ilmastonmuutokseen. Sen sijaan luonnon monimuotoisuuden vähenemisellä ja merten happamoitumisella on. On keskeisen tärkeää, että opettajalla on realistinen käsitys ympäristöongelmien välisistä suhteista, jottei hän vahingossa tule välittäneeksi oppilaille virheellisiä ajatusmallejaan.

Ilmastonmuutosta voidaan hillitä

Climate Action Tracker/Climate Analytics/New Climate

Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen ei nykytiedon valossa ole enää mahdollista. Ihmisen toiminnan vuoksi ilmakehään joutuneet kasvihuonekaasut säilyvät siellä satoja vuosia ja lämmittävät ilmastoa, vaikka uusien päästöjen tuottaminen lopetettaisiin välittömästi. 

Ilmastonmuutosta voidaan kuitenkin vielä hillitä niin, että ihmisille ja muille lajeille aiheutuvilta kaikkein katastrofaalisimmilta seurauksilta vältytään. Edellytyksenä tälle on, että jo aloitetut hillintätoimet kasvatetaan riittävän suuriksi riittävän nopeasti. Jotta tämä tapahtuisi, on kaikilla toiminnan tasoilla ymmärrettävä ilmastonmuutoksen vakavuus. Realistinen tilannekuva ja motivaatio toimia vaativat paitsi tietoa, myös ainakin arvojen, asenteiden, tunteiden ja maailmankuvan kohtaamista ja tarkastelua. Oman luontosuhteen vahvistaminen voi tukea ilmastovastuulliseksi toimijaksi kasvamista.

Ilmastonmuutoksen hillintä lähtee liikkeelle yksilöistä, ja skaalautuu isoihin rakenteisiin ja kokonaisuuksiin. Ilmastonmuutoksen hillintätoimia on tehtävä kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla: energiantuotannossa, teollisuudessa, liikenteessä, asumisessa sekä maa- ja metsätaloudessa. Yhtä lailla ilmastonmuutoksen aiheuttamiin muutoksiin liittyviä sopeutustoimia on lisättävä ja vahvistettava laaja-alaisesti.

“Keskeisimpinä toimenpiteinä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi esitetään fossiilisista polttoaineista luopumista ja hiilidioksidin sitomista maaperään hiilinieluja kasvattamalla.”

Vuonna 2015 Pariisin ilmastokokouksessa valtioiden yhteiseksi tavoitteeksi esitettiin lämpötilan nousun rajaaminen 1,5 asteeseen esiteollisesta ajasta mitattuna. Tällöin voitaisiin välttää vakavimmat ilmastonmuutoksesta aiheutuvat seuraukset verrattuna jo kahden asteen lämpenemiseen ⁹. 

Tällä hetkellä globaali keskilämpötila on noussut pitkällä mittausjaksolla tarkasteltuna jo noin 1,36 astetta ¹⁰. Vuoden mittausjaksolla tarkasteltuna 1,5 asteen raja ylitettiin alkuvuodesta 2024 ensimmäistä kertaa mittaushistorian aikana ¹¹. Myös kahden asteen kynnys on vuonna 2023 ylitetty ensimmäisen kerran, tosin vain päivittäisen keskilämpötilan tasolla ¹². Nykyisillä päästövähennystavoitteilla maapallon ilmakehä lämpenee keskimäärin 2,5-2,9 astetta vuosisadan loppuun mennessä ¹³.

Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n vuonna 2023 julkaisemassa raportissa globaalin keskilämpötilan ennustetaan ylittävän pitkän aikavälin mittausjaksolla 1,5 asteen rajan aiemmin arvioitua nopeammin, luultavimmin seuraavan vuosikymmenen taitteessa ¹⁴. Vaikka 1,5 asteen lämpenemisen rajan suhteen tilanne näyttää hankalalta, tilanne ei kuitenkaan tarkoita, että peli olisi menetetty ja tavoitteista tulisi luopua. Jokaisella asteen kymmenyksellä globaalin keskilämpötilan nousussa on merkitystä, joten maailmanlaajuisten ilmastotoimien kunnianhimoisuutta on lisättävä entisestään. 

Päästöjen tulisi vähentyä noin 45 prosenttia vuodesta 2010 vuoteen 2030 ja täyteen päästöttömyyteen maapallolla tulisi pyrkiä vuoteen 2050 mennessä ¹⁵. Suomessa ilmastolakiin on kirjattu hiilineutraaliuden saavuttaminen vuoteen 2035 mennessä ¹⁶. Keskeisimpinä toimenpiteinä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi esitetään fossiilisista polttoaineista luopumista ja hiilidioksidin sitomista maaperään hiilinieluja kasvattamalla.

Ilmastonmuutos on yhteiskunnallinen ongelma

Tässä ajassa tavalliseksi mieltämämme länsimainen arkielämä tuottaa ilmastopäästöjä reilusti yli kestävän tason. Keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki on laskentatavasta riippuen^* jotain väliltä 7 700 ja 9 610 kilogrammaa hiilidioksidiekvivalenttia vuodessa ^{17, 18}. Globaalisti kestävä taso hiilijalanjäljelle vuonna 2050 on arvioitu olevan alle tonnin. Tavoite vuodelle 2030 on 2,5 tonnia co₂e/hlö/vuosi. Hiilijalanjäljen radikaali pienentäminen koskee eritoten globaalisti rikkainta väestönosaa, kun taas globaalisti köyhimmillä väestönosilla on sosiaalisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta oikeus jopa kasvattaa hiilijalanjälkeään.¹⁹ 

Yksittäisen ihmisen elämässä merkittävimmät ilmastopäästöt syntyvät asumisesta, liikkumisesta ja syömisestä. Omaa hiilijalanjälkeään voi elämäntapavalinnoillaan pienentää – tai vastaavasti kasvattaa moninkertaiseksi. 

Suurin vastuu ilmastovastuulliseen yhteiskuntaan siirtymisessä on valtioilla ja sen sisäisillä hallintorakenteilla kuten kunnilla sekä suurilla yrityksillä. Kuitenkaan yksittäisen ihmisen ja yhteisöjen merkitystä ei tule unohtaa, sillä me muodostamme nuo yhteiskunnassa vallitsevat rakenteet. Meillä jokaisella on merkitystä ilmastonmuutoksen hillitsemisessä, vaikka ei ole realismia eikä edes mahdollista sysätä ilmastonmuutoksen ratkaisun avaimia pelkästään yksilöiden ja yksittäisten yhteisöjen käsiin. 

“Yhdessä toimivat aktiiviset kansalaiset ovat ratkaisevassa osassa ilmastonmuutoksen hillintä- ja sopeutumistoimien toteutumista. Alakoulussa harjoitellaan juuri näitä aktiivisen kansalaisuuden taitoja.”

On hyvä muistaa, että yhteiskunnallisia muutoksia saadaan aikaan, kun niitä käydään tekemään tai kun niiden toteuttamisesta vastuussa olevat tahot saadaan vakuuttuneeksi toimien tärkeydestä. Muutosten takana on aina niitä tärkeänä pitävät ihmiset. Ihmisillä on yhteiskunnassa monenlaisia rooleja: emme ole ainoastaan kuluttajia, vaan perheenjäseniä, työntekijöitä, harrastajia, järjestötoimijoita ja poliittisia toimijoita. Jokainen meistä kuuluu johonkin yhteisöön. Yhteisöissä onkin merkittävä muutospotentiaali kestävän tulevaisuuden rakentamisessa.

Hiilijalanjäljen ohessa on tärkeää puhua ympäristökädenjäljestä eli siitä, millaisia hyviä tekoja voimme tehdä ilmaston ja luonnon hyväksi. Yhdessä toimivat aktiiviset kansalaiset ovat ratkaisevassa osassa ilmastonmuutoksen hillintä- ja sopeutumistoimien toteutumista. Alakoulussa harjoitellaan juuri näitä aktiivisen kansalaisuuden taitoja.

Yhteiskunnallisen ilmastovaikuttamisen käsite on sen verran nuori, että monelle meistä on haastavaa hahmottaa, mitä se tarkoittaa. Yllä olevaan kuvaan on kerätty iso joukko yhteiskunnallisen ilmastovaikuttamisen tapoja. Osa tavoista on helppoja ja nopeita, osa vaatii enemmän aikaa, energiaa ja osaamista. Yhteiskunnallisuutta tai poliittisten ratkaisujen käsittelyä ei tarvitse koulussakaan pelätä. Opetussuunnitelmat kannustavat ilmastoystävällisiin toimiin ja valintoihin niin aktiivisina kansalaisina kuin kuluttajinakin. 

* Eri hiilijalanjälkilaskelmien välillä on joskus mittavaltakin tuntuvia eroja johtuen eri laskentatavoista. Erot johtuvat pääasiassa siitä, mitä metodia laskennassa on käytetty, mitä laskentaan on sisällytetty ja miltä vuodelta käytetty data on. Näissä luvuissa on huomioitu kulutusperäiset päästövaikutukset eli tuotteiden tuotantoketjussa syntyvät päästöt sekä Suomen sisällä että ulkopuolella.

Ilmastonmuutos liittyy arvoihin

Ilmastonmuutos on mitä suurimmassa määrin eettinen, arvoihin liittyvä ongelma. Ilmastonmuutos on aiheutunut ja voimistunut erityisesti kapitalistisen yhteiskuntajärjestelmän omaavien valtioiden luodessa kansalaisilleen hyvinvointia ja rikkautta hyödyntämällä fossiilisia polttoaineita energian tuottamiseksi. Lähtökohtaisesti perimmäisenä pyrkimyksenä ei ole ollut aiheuttaa ilmastokatastrofia, vaan ongelmat ovat syntyneet sisänsä ymmärrettävien tarkoitusperien sivutuotteena. Ilmastonmuutokseen ja kestävyyskriisiin on kuitenkin hyvä ymmärtää liittyvän epätasaisesti ja epäoikeudenmukaisesti jakautuva resurssien hyödyntäminen.

Nykyään siis tiedetään, että fossiilisten polttoaineiden polttaminen ja siihen perustuva fossiilitalous ovat olleet keskeisenä tekijänä kasvihuoneilmiön voimistumiselle ja ilmastonmuutoksen kehittymiselle. Tilanne vaatii kokonaisvaltaista muutosta yhteiskunnan eri osa-alueilla esimerkiksi kiertotalouden keinoin. Ratkaisut eivät kuitenkaan ole yksiselitteisiä ja niihin liittyy paljon arvolatautuneisuutta. Tästä syystä ilmastonmuutoksesta puhutaan viheliäisenä ongelmana.

“Yhteiskunnallisen muutoksen saamiseksi tarvitsemme kollektiivista arvopohjan päivitystä.”

Fossiilitalouteen pohjautuvat nyky-yhteiskunnat on rakennettu kestämättömälle pohjalle. Niin kauan kuin perustuksia ei rakenneta uudelleen kestävälle pohjalle muun muassa sitoutumalla kansainvälisiin sopimuksiin ja siirtymällä kiertotalouteen, olemme osaltamme mukana voimistamassa ilmastonmuutosta ja muita ympäristöongelmia. Yhteiskunnallisen muutoksen saamiseksi tarvitsemme kollektiivista arvopohjan päivitystä. Ilmastokasvatuksen kautta voidaan edistää tätä arvopohjan muutosta yhteisöjen sisällä.

Ilmastonmuutoskeskustelu on hyvin arvolatautunutta. Arvoristiriitoja voi erityisesti aiheutua silloin, kun osa ihmisistä haluaa pyrkiä toimimaan ilmastoystävällisesti ja kestävästi, kun taas osa pyrkii toimimaan nykyisen systeemissä vallitsevina olevien, ympäristölle haitallisten arvojen mukaisesti (mm. ylikorostunut kulutuskulttuuri). 

Ilmastonmuutosta koskevissa arvokeskusteluissa oikeudenmukaisuuden kysymykset nousevatkin erityisen tärkeään asemaan. Ilmastonmuutoksen aiheuttamat seuraukset osuvat voimakkaimmin ilmastonmuutoksen aiheuttamisesta vähiten vastuussa oleviin ihmisiin ja muunlajisiin. Maapallon rikkain väestönosa tuottaa suurimman osan hiilipäästöistä, jolloin sen tulee kantaa myös moraalisesti ja konkreettisesti suurin vastuu ilmastotoimista.²⁰  

Kaiken kaikkiaan ilmastonmuutos ja muut ympäristöongelmat, kuten luontokato, kertovat ihmiskeskeistä maailmankuvaa ja arvomaailmaa edustavien kulttuurien ja yhteiskuntajärjestelmien valtavirtaistumisesta. Niissä ihminen nähdään luonnosta erillisenä ja arvotetaan muun luonnon yläpuolelle, ja muun luonnon arvo tulkitaan pitkälti välineellisenä. Vaihtoehtoisesti esimerkiksi monien alkuperäiskansojen maailmankuvassa ja arvomaailmassa on tunnistettu ja tunnustettu ihmisen kytkeytyminen osaksi monilajista ja itseisarvoista luontoa. Holistinen näkemys ihmisestä osana suurempaa kokonaisuutta kytkeytyy vahvaan luontoyhteyteen, vastuulliseen maailmasuhteeseen sekä kestävään elämäntapaan. Ekososiaalisessa sivistyksessä pyritään rakentamaan nimenomaan holistista käsitystä ihmisestä osana suurempaa kokonaisuutta.²¹ 

Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on esitetty ja esitetään jatkuvasti uusia ratkaisuja ja toimintamalleja eri alojen asiantuntijoiden ja tutkijoiden toimesta. Käytännössä ilmastonmuutoksen ratkaisut ovat jo olemassa, mutta niiden toimeenpaneminen on hidasta muun muassa arvo- ja intressiristiriitojen, poliittisen tahtotilan puutteen sekä ongelman monisyisen luonteen vuoksi. Onkin moraalinen ja eettinen kysymys, kenen pitää tehdä, kuka on vastuussa ja ketkä päättävät toimia sekä ketkä jättävät toimimatta, ja millä perustein. 

Ovatko vastuussa ne valtiot, jotka päästävät kasvihuonekaasuja ilmakehään eniten juuri nyt vai ne valtiot, jotka ovat päästäneet kasvihuonekaasuja eniten ilmakehään esiteollisesta ajasta lähtien? Ovatko vastuussa ne yritykset, jotka vastaavat suurimmasta osasta päästöjä tällä hetkellä vai ne yksilöt, joiden hiilijalanjälki on tällä hetkellä yksilötasolla kestämätön? Loppujen lopuksi ongelma on yhteinen ja ongelman ratkaisut vaativat onnistuakseen meidän kaikkien yhteisiä toimia.

Ilmastokasvatuksella pyritään muuttamaan ihmisen käyttäytymistä ilmastovastuulliseen suuntaan niin arjen toiminnoissa, arvoissa ja asenteissa kuin vaikuttamisenkin kannalta. Yksinkertaista reseptiä ilmastovastuullisen toiminnan aikaansaamiseksi ei ole olemassa, mutta ainakin sitä varten tarvitaan tietoja, taitoja sekä asiaan liittyvien tunteiden ja arvojen käsittelyä. Yksilön kestävän ja ilmastoystävällisen arvomaailman muodostumista voi helpoiten tukea antamalla malli ilmastovastuulliseen elämään jo varhain, jolloin vältytään poisoppimisen hankaluuksilta, joiden kanssa moni aikuinen tällä hetkellä taistelee.

Alakoululainenkin voi vaikuttaa

Merkittävimmät ilmastonmuutoksen hillintätoimet tehdään energiantuotannossa, teollisuudessa, liikenteessä, asumisessa ja maa- ja metsätaloudessa. On siirryttävä päästöttömiin ja uusiutuviin energianlähteisiin, vähennettävä energiankulutusta, parannettava energiatehokkuutta ja oltava avoin uusille tavoille tehdä asioita. 

Suurin vastuu on valtioilla, valtion sisäisillä instituutioilla sekä suuryrityksillä. Kuitenkin, myös yksilön ja yhteisöjen teoilla on merkitystä, koska nuo valtiot, instituutiot ja yritykset rakentuvat meistä. Vastuu nopeaan muutokseen on aikuisilla, mutta yksittäinen lapsi tai nuorikin voi vaikuttaa. Ensisijaisesti alakoululainen vaikuttaa omassa lähipiirissään, mutta halutessaan myös yhteisöissään ja yhteiskunnallisesti. Tähän yhteisölliseen ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen on myös syytä kannustaa.

“Ensisijaisesti alakoululainen vaikuttaa omassa lähipiirissään, mutta halutessaan myös yhteisöissään ja yhteiskunnallisesti.”

Esimerkkeinä lapsille ja nuorille ilmastonmuutoksen hillintätoimista annetaan usein kevyen vaikuttamisen vaihtoehtoja, kuten valojen sammuttelua tai kierrättämistä. Nämä teot ovat keinoja, jotka kuuluvat osana suurempaan kestävän, ilmastoystävällisen elämäntavan kokonaisuuteen. Pienempien lasten kohdalla tätä “puuhastelua” ja kestävän elämäntavan taitojen harjoittelua on perusteltuakin tehdä, mutta lapsen kasvaessa myös hillintätoimien vaikuttavuutta tulee lisätä. Jos vaikuttavampia hillintäkeinoja ei opeteta ja omaksuta, voi lapsella tai nuorella syntyä epäusko minkään hillintätoimen vakavuuteen: jos samaan aikaan maalataan uhkakuvia koko nykyisenkaltaisen elämäntapamme romahtamisesta, miten valojen sammuttelu voisi olla tähän ratkaisu?

Alakoulussa keskeistä on antaa lapselle työkalut kestävän elämän arvo- ja asennemaailman muodostumiseen. Luontosuhteen vahvistaminen myötävaikuttaa vastuullisen maailmasuhteen rakentumiseen. Lisäksi lapsi tarvitsee keinot, joilla toteuttaa arvojaan ja asenteitaan. Tästä syystä ilmastonmuutoksen ratkaisukeinoja on alakoulussa syytä käsitellä monipuolisesti. 

Arjen toimintatapamuutosten ohella alakoulun ilmastokasvatuksessa on käsiteltävä teknologian kehityksen mahdollisuuksia, yhteisöllisen ja poliittisen toiminnan muotoja ja muita isonkin mittakaavan vaikuttamisen tapoja. Vaikuttamistaitoja on hyvä opetella myös käytännössä, eikä tämän tarvitse koulussakaan rajoittua vain kampanjointiin biojätteiden lajittelun puolesta. Suomalaistenkin koulujen katoille on oppilasprojektien myötä saatu aurinkopaneeleja ja järjestetty koko koulun ilmastotoimintapäiviä. 

Ilmastoratkaisut ovat paljon muutakin kuin teknologiaa. Ratkaisut voivat liittyä keskustelutaitojen harjoitteluun, empatian opetteluun, itse tekemisen kokemusten kautta saataviin elämänhallinnan tunteisiin, arjen sujumisen taitoihin ja passiivisuuden torjuntaan tai vaikka mielekkääseen elämään tarvittavien asioiden pohdintoihin. Ilmastotoimissa vain mielikuvitus on rajana.

Ilmastonmuutoksen aiheuttamia haasteita ratkaistaan aktiivisten kansalaisten yhteistyöllä, eikä lapsen tai nuorten tarvitse odottaa aikuiseksi kasvamista tullakseen tällaisiksi aktiivisiksi kansalaisiksi. Aikuisetkaan eivät ole syntyneet kattavan vaikuttamistaitojen paketin kanssa. Lapsi ja nuori tarvitsee vaikuttamistaitojen harjoitteluun ja opetteluun mukaan toimintaansa tukevan, läsnäolevan aikuisen, joka opettajakin voi olla. Peruskoulu onkin oiva paikka aktiivisen ja ympäristövastuullisen kansalaisen taitojen harjoitteluun ja toteuttamiseen.

Tunnekasvatuksen merkitys ilmastoaiheita käsiteltäessä

Ilmastonmuutos ja sen käsittely aiheuttavat ihmisessä monenlaisia tunteita. Aiheen vakavuuteen nähden on ymmärrettävää, että monesti nämä tunteet koetaan negatiivisina tai epämiellyttävinä. On mahdollisesti pelkoa tulevaisuudesta, surua lajien sukupuuton vuoksi, syyllisyyttä omasta elämäntavasta tai ahdistusta hillintätoimien hitaudesta. On myös havaittu, että osa ihmistä vaikuttaa asian suhteen huolettomilta tai välinpitämättömiltä. Tällaisen reagoinnin taustalla voi olla yksilön kokemus siitä, ettei ilmastonmuutos kosketa häntä itseään. Aihepiiri voi tuntua myös liian vaikealta tai ahdistavalta, jolloin ihminen yrittää vältellä sitä.

Nykyään puhutaan yhä enemmän ilmastoahdistuksesta. Se on osa laajempaa ilmiötä nimeltä ympäristöahdistus. Molemmissa on kyse vaikeista tuntemuksista (mm. huoli, suru, pelko, voimattomuus, häpeä, ahdistus), jotka kumpuavat ympäristöongelmista ja niiden uhasta. Sekä ympäristö- että ilmastoahdistus ovat siis osa ilmiötä, jossa maailman tila vaikuttaa ihmisten mielenterveyteen.  Ahdistus ei ole sairaus, vaan se on ymmärrettävä reaktio suhteessa laajoihin ympäristöongelmiin. Ilmastoahdistus voi näyttäytyä monenlaisina eri asteisina psyykkisinä ja fyysisinä oireina ajoittaisista unihäiriöistä pakko-oireisiin. 

Lapset ja nuoret ovat erityisen altistuneita oirehdinnalle monesta syystä. Heidän psyykkinen käsittelykapasiteettinsa on herkässä kehitysvaiheessa. Ilmastonmuutos ja ekokriisi koskettavat syvästi lapsia ja nuoria, koska kyse on heidän tulevaisuudestaan: heidän elämästään on uhattuna suurempi osa kuin aikuisten ihmisten elämästä. Lasten ja nuorten elämänkokemukseen kuuluu myös lähtökohtaisesti avoimuus. Tämä avoimuus voi johtaa sekä suureen toimintahaluun että vahvaan haavoittuvuuteen ²².

Ilmastonmuutoksen herättämiin haastaviin tunteisiin on syytä suhtautua vakavuudella, koska ne voivat vaikuttaa koko elämänhallintaan ja pahimmillaan lamauttaa. Myös näennäiseen huolettomuuteen ja välinpitämättömyyteen on syytä tarttua, kuten myös, kenties yllättäen, epärealistiseen optimismiinkin. Näennäinen huolettomuus, välinpitämättömyys ja epärealistinen optimismi ovat ilmastotoimien kannalta haitallisia, sillä ne ohjaavat yksilöä toimimattomuuteen ajassa, jolloin pitää toimia. Ympäristö- ja ilmastoahdistusta tutkineen Panu Pihkalan mukaan on ensisijaisen tärkeää, että kasvattaja tunnistaa ja käsittelee omat tunteensa ilmastonmuutoksen suhteen ²³. Näin hän pystyy ottamaan huomioon ilmasto-opetuksessaan myös oppijoiden tunteet.

“Ilmastokasvatuksen tarkoituksena ei ole antaa tietoa ja jättää yksilö sitten yksin valtavan tietomäärän kanssa.”

Ilmastonmuutoksesta saa olla huolissaan, sillä aihe on vakava ja akuutti. Se, millaisia ratkaisuja tulemme yhteiskuntana seuraavan vuosikymmenen aikana tekemään, määrittää paljon, millainen tulevaisuus maapallolla tulee olemaan. Kuitenkin, huolen ei ole toivottavaa olla hallitseva ja lamauttava, vaan toimintaan suuntaava: yleensä ihminen pyrkii järjestämään asiat, joista hän on huolissaan ja joihin hän kokee pystyvänsä vaikuttamaan, parhain päin. Haastavina koetut tunteet voivat siis parhaimmillaan edesauttaa vaikuttamisen halun syntymiseen. Tästä syystä ilmastokasvatuksen tulee tarjota keinoja ilmastotunteiden käsittelyyn ja ohjata vaikuttavaan toimintaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Ilmastokasvatuksen tarkoituksena ei ole antaa tietoa ja jättää yksilö sitten yksin valtavan tietomäärän kanssa. Ilmastokasvatuksella voidaan luoda aiheellisen huolen rinnalle realistista toivoa, minkä seurauksena henkilö ymmärtää ilmiön vakavuuden, mutta samalla tiedostaa, että asiaan voidaan vielä vaikuttaa. Realistisen toivon avulla ihmiset säilyttävät toimintakykynsä, uskonsa tulevaisuuteen ja kykynsä kokea elämänsä mielekkäänä.

Ilmastoahdistukseen auttaa yleisestä hyvinvoinnista huolenpito sekä asiasta keskusteleminen ystävien tai ammattihenkilöiden kanssa. Ilmaston puolesta yhdessä toimimisen ja vaikuttamisen on myös todettu auttavan ahdistuksen käsittelyssä ja lievittävän hankalia tunteita, mutta siinäkin oman jaksamisen rajat on hyvä huomioida. 

Ilmastoahdistus voi toimia myös merkittävänä voimavarana, mutta tämä edellyttää sitä, että henkilö löytää yhdessä toisten kanssa riittävästi aikaa ja tilaa tunteiden käsittelyyn sekä riittävästi toimintamahdollisuuksia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Maailmalla psykologi- ja ympäristöjärjestöt, taiteilijat ja ympäristökasvattajat ovat luoneet ympäristöahdistuksen käsittelyyn oma-apua, materiaaleja, ryhmätoimintaa, tapahtumia ja vertaistukea. Suomessa ilmastoahdistuksen käsittelyyn on käytetty osallistavaa draamaa, kirjoittamistyöpajoja, taiteellisia menetelmiä ja ohjattuja pienryhmiä. Opettajille ja kasvattajille on tarjolla monenlaisia materiaaleja ilmastonmuutokseen liittyvien tunteiden käsittelyyn. Esimerkiksi biologian ja maantiedon opettajien liiton Toivoa ja toimintaa -internetsivuilla on julkaistu runsaasti erilaisia materiaaleja.

Ympäristötunteita tutkinut Panu Pihkala esittää kolmiportaisen mallin ilmastotunteiden käsittelytavoista ²⁴. Pihkalan mukaan kasvattajalla on eettinen velvollisuus huomioida ilmastotunteet vähintäänkin reaktiivisesti eli siten, että oppilaiden tunteet tulevat tunnistetuiksi. Jos kasvattaja kokee pystyvänsä, hän voi tarjota tunteiden käsittelyyn keskustelu- ja ilmaisumahdollisuuksia. Vielä voimakkaampia vaikutuksia on mahdollista aikaansaada, jos kasvattaja perehtyy kokonaisvaltaisempiin tunteiden käsittelymahdollisuuksiiin ja käyttää esimerkiksi draamaharjoituksia.

Alla oleva kolmiportainen kuvio on koottu Pihkalan mallin pohjalta Luokanopen ilmasto-opasta varten.

Rakennetaan kestävää toimintakulttuuria

Ilmastonmuutos on monitieteinen ongelma, jonka syyt, seuraukset ja ratkaisumallit muodostavat kokonaisuuden, jonka yhtä tärkeitä osia ovat luonnontieteelliset, yhteiskuntatieteelliset, humanistiset, eettiset, tekniset, taiteelliset ja tunteiden käsittelyyn liittyvät näkökulmat. Ilmastonmuutos on myös yksi merkittävimmistä maailmaan ja elämäntapaamme nyt ja etenkin tulevaisuudessa vaikuttavista asioista. Jos ajatellaan, että koulun tehtävänä on antaa oppilaille valmiudet kohdata myöhemmin elämässä eteen tulevia haasteita ja ratkoa niitä, on ilmastonmuutoksen monipuolinen käsittely kouluopetuksessa välttämätöntä.

“Mitä vahvemmin kestävyyskasvatus on osana koulun toimintakulttuuria, sitä korkeammalle opettajat sen arvottavat ja sitoutuvat siihen työssään.”

Samaan aikaan on ymmärrettävää, että yhden tai kahden aiheesta innostuneen opettajan on miltei mahdotonta välittää oppilaille kaikkia ilmastonmuutoksen syvällisen ymmärtämisen kannalta olennaisia näkökulmia. Siksi edelläkävijöiden olisi hyvä pyrkiä innostamaan ja rohkaisemaan myös kollegoita asian käsittelyyn. Pienimmillään tämä voi tarkoittaa vihjaisua Luokanopen ilmasto-oppaan, Open ilmasto-oppaan tai Varhaiskaskasvatuksen ilmasto-oppaan olemassaolosta ja suurempi askel voi olla esimerkiksi pyrkimys saada koulussa aikaan monialaista ilmastokasvatusta tai pyrkiä saamaan koululle ilmastokasvatuksen täydennyskoulutus. On tärkeää myös muistaa, että kun ilmastoasioita otetaan esiin työyhteisössä, kannattaa silloinkin huomioida kollegoiden erilaisten tunteiden ja asenteiden vaikutus.Koulun toimintakulttuuri vaikuttaa koulussa tehtävään ilmasto-, ympäristö- ja kestävyyskasvatukseen. Nimenomaan rehtorin merkitys on keskeinen koulun kestävän toimintakulttuurin kehittämisessä. Mitä vahvemmin kestävyyskasvatus on osana koulun toimintakulttuuria, sitä korkeammalle opettajat sen arvottavat ja sitoutuvat siihen työssään ²⁵. Rehtorille kannattaa siis myös käydä puhumassa ilmastokasvatuksen tarpeesta koulussa.

Luontosuhteen vahvistaminen

Valtaosa suomalaisista kokee luonnon itselleen tärkeänä ²⁶, minkä ajatellaan kertovan erityisestä luontosuhteestamme. Samalla luontoa kuitenkin kohdellaan paljolti välinearvoisesti ihmisten tarpeisiin vastaajana ja sen itseisarvo nähdään useimmiten toissijaisena. Nykyisin harvat meistä kasvattavat ruokamme tai tuntevat kuluttamiensa tuotteiden alkuperää. Tämän seurauksena ihmisten saattaa olla vaikeaa huomata elämäntapojensa ja kulutuskäyttäytymisensä seurauksia luonnolle sekä hahmottaa riippuvuuttaan ja kytkeytyneisyyttään siihen. 

Luontosuhteen äärelle on siis tärkeää pysähtyä, kun etsitään ratkaisuja ilmastonmuutoksen hillintään ja muihin ympäristökriiseihin sekä kestävän elämäntavan harjoittamiseen. Mikäli kestämätön elämäntapa ja kulttuuri sekä niistä seuranneet ympäristökriisit kertovat epäonnistuneesta vuorovaikutuksesta ihmisen ja muun luonnon välillä, voidaan luontosuhdetta vahvistamalla puolestaan myötävaikuttaa luonnon hyvinvointiin sekä ympäristövastuullisen ajattelun ja toiminnan lisääntymiseen.

Luontosuhteella tarkoitetaan tässä ihmisen ja koko luonnon suhdetta. Jokaisella ihmisellä on luontosuhde: elämme luonnossa, olemme riippuvaisia luonnosta ja olemme itse osa luontoa. Luontosuhde on siis suhdetta kaikkeen luontoon, myös ihmisen sisäiseen luontoon. Itsemme näkeminen osana luontoa edistää ymmärrystä meidän monista yhteyksistä ja vaikutuksista luontoon, sekä luonnon vaikutuksista meihin.

Luontosuhteen vahvistamisessa ja ilmasto- ja ympäristövastuullisen elämäntavan harjoittamisessa lähiluonnon merkitys korostuu. Lähellä tapahtuvat muutokset saavat ihmiset toimimaan aktiivisemmin kuin luontoon kohdistuvat uhat jossain muualla. Erityisesti pienten lasten kanssa on tärkeää ulkoilla ja retkeillä lähiluonnossa, sillä niin vahvistetaan luontosuhdetta ja ympäristöherkkyyttä. Niillä on puolestaan yhteys kestävän elämäntavan harjoittamiseen sekä luonnon ja ilmaston puolesta toimimiseen niin paikallisesti kuin laajemminkin.²⁷ Paitsi että voimme tehdä tekoja ilmaston ja luonnon hyväksi, arjessa ajan viettäminen luonnonympäristöissä on meille itsellemme hyväksi. Luontosuhteen vahvistaminen ja ylläpitäminen auttaa meitä jaksamaan ja muistamaan, mikä todella on tärkeää. Sen lisäksi, että lähiluonnossa vietetty aika vahvistaa toivoa ja auttaa tunteiden käsittelyssä, sillä on runsaasti virkistäviä ja hyvinvointia tukevia vaikutuksia. Luonnon virkistyskäyttöä eli luonnossa virkistäytymistarkoituksessa tapahtuvaa liikkumista ja oleskelua voidaan siis pitää osana vaikuttavaa ilmastokasvatusta.²⁸

Lue lisää ilmastokasvatuksesta

Lähteitä

¹ Vihreän siirtymän osaamis- ja koulutustarpeet VISIOS. Tutkimushankkeen loppuraportti 2023. https://tietokayttoon.fi/julkaisut/raportti?pubid=URN:ISBN:978-952-383-463-7 

² Learning of the competencies of effective climate change mitigation and adaptation in the education system. ClimComp -tutkimushanke 2021-2024. https://blogs.helsinki.fi/climatecompetencies/about/ 

³ Kestävän kehityksen toimikunnan strategia 2022–2030. Luonnon kantokyvyn turvaava, hyvinvoiva ja globaalisti vastuullinen Suomi. Valtioneuvoston kanslia. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/163958/VNK_2022_6.pdf?sequence=1&isAllowed=y 

⁴ Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Opetushallitus. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf 

⁵ Systeemisen ajattelun oppiminen. Oppilaitosten kestävän kehityksen sertifiointi. Koulujaymparisto.fi. https://koulujaymparisto.fi/tukea-kestavan-kehityksen-tyohon/kestavan-tulevaisuuden-indikaattoreiden-taustamateriaali/8-systeemisen-ajattelun-oppiminen/ 

⁶ Pirullisen ongelman äärellä – Kokonaisvaltaisen ilmastokasvatuksen malli. Sakari Tolppanen, Essi Aarnio-Linnanvuori, Hannele Cantell & Anna Lehtonen 2017. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/kasvatus-5-2017-tolppanen-ym.pdf

⁷ Ymmärtää tän ilmaston merkitystä sekä ihmiskunnalle ja maapallolle ylipäätänsä – Käsityksiä alakoulun ilmastokasvatuksen tavoitteista, esteistä ja edistäjistä. Aino Kinni & Anna Muotka 2019. https://lauda.ulapland.fi/handle/10024/63648

⁸ Greater than 99% consensus on human caused climate change in the peer-reviewed scientific literature. Lynas, Houlton & Perry 2021. Environmental research Letters. https://iopscience.iop.org/article/10.1088/1748-9326/ac2966  

⁹ Puolen asteen ero. Yle uutiset, 2022. https://yle.fi/a/74-20003432  

¹⁰ Climate change: Global Temperature. NASA 2023. https://climate.nasa.gov/vital-signs/global-temperature/?intent=121 

¹¹ Monthly Climate Bulletin. Warmest January on record, 12-month average over 1.5°C above preindustrial. Copernicus 2024. https://climate.copernicus.eu/warmest-january-record-12-month-average-over-15degc-above-preindustrial 

¹² Global temperature exceeds 2°C above pre-industrial average on 17 November. Copernicus 2023. https://climate.copernicus.eu/global-temperature-exceeds-2degc-above-pre-industrial-average-17-november 

¹³ Emissions Gap Report 2023: Broken Record – Temperatures hit new highs, yet world fails to cut emissions (again). UNEP 2023, Nairobi. https://www.unep.org/resources/emissions-gap-report-2023 

¹⁴ Climate Change 2023. Synthesis Report. IPCC. https://www.ipcc.ch/report/ar6/syr/downloads/report/IPCC_AR6_SYR_FullVolume.pdf 

¹⁵ What is net zero? Netzeroclimate.org. https://netzeroclimate.org/what-is-net-zero-2/ 

¹⁶ Suomen kansallinen ilmastopolitiikka. Ympäristöministeriö. https://ym.fi/suomen-kansallinen-ilmastopolitiikka 

¹⁷ Suomalaisten kulutuksen hiilijalanjälki. Ympäristöhallinnon verkkopalvelu ymparisto.fi 2024. https://www.ymparisto.fi/fi/suomalaisten-kulutuksen-hiilijalanjalki 

¹⁸ Keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki. Sitra 2023/2018. https://www.sitra.fi/artikkelit/keskivertosuomalaisen-hiilijalanjalki/ 

¹⁹ 1.5-Degree Lifestyles: Towards A Fair Consumption Space for All. Hot or Cool Report 2021. Hot or Cool Institute, Berlin.  https://hotorcool.org/wp-content/uploads/2021/10/Hot_or_Cool_1_5_lifestyles_FULL_REPORT_AND_ANNEX_B.pdf

²⁰ Richest 1% emit as much planet-heating pollution as two-thirds of humanity. Oxfam 2023. https://www.oxfam.org/en/press-releases/richest-1-emit-much-planet-heating-pollution-two-thirds-humanity 

²¹ Ihminen osana elonkirjoa. Luontosuhteet, luontokäsitykset ja sivistys kestävyyskriisin aikakaudella. Risto Haverinen, Kirsikka Mattila, Aleksi Neuvonen, Rinna Saramäki & Otso Sillanaukee (toim.) 2021. Sitra muistio. https://www.sitra.fi/wp/wp-content/uploads/2021/12/sitra-ihminen-osana-elonkirjoa.pdf 

²² Ilmastoahdistus ja sen kanssa eläminen. Panu Pihkala, MIELI Suomen mielenterveys ry 2019. https://mieli.fi/materiaalit-ja-koulutukset/materiaalit/ilmastoahdistus-ja-sen-kanssa-elaminen/ 

²³ Miten puhua lapselle ilmastonmuutoksesta? Panu Pihkala 2018. http://ekoahdistus.blogspot.com/2018/11/miten-puhua-lapselle-ilmastonmuutoksesta.html

²⁴ Ilmastokasvatus ja tunteet. Panu Pihkala 2019, Biologian ja maantiedon opettajien liitto BMOL ry. https://toivoajatoimintaa.fi/ilmastokasvatus-ja-tunteet/ 

²⁵ Kestävä kehitys hiipii kouluihin, mutta ei näy lasten käytöksessä. Esa Salminen 2017. Seppo Salorannan väitöksestä.

https://www.fingo.fi/ajankohtaista/uutiset/vaitos-kestava-kehitys-hiipii-kouluihin-muttei-nay-lasten-kaytoksessa

²⁶  Suomalaisten luontosuhteet -kysely 2021, Sitra. https://www.sitra.fi/julkaisut/suomalaisten-luontosuhteet-kysely/ 

²⁷ Ympäristökasvatus: kestävän tulevaisuuden käsikirja, 2020. Hannele Cantell, Essi Aarnio-Linnanvuori, Sirpa Tani. PS-kustannus.²⁸ Virkistäydy luonnon keskellä. Ympäristöhallinnon verkkopalvelu. https://www.ymparisto.fi/fi/luonto-vesistot-ja-meri/luonnossa-virkistaytyminen

---

Kuvat

Kuvat ovat vapaasti käytössä kyseisen kuvan CC-lisenssin mukaisesti (esim. mainitse kuvaaja käyttäessäsi kuvaa). Kuvaajatiedot ja alkuperäiskuvat löydät Flickr-kuvagalleriasta.

Teksti

Pinja Sipari, Anna Muotka, Aino Kinni ja Paula Ahola.